8 kk

Mie oon aina tiedostanut, että matikka ei ole minun vahvuuksiani, mutta pääsinpäs taas yllättämään itseni, kun mietin, miten suuri osa vauvavuodesta nyt on jo mennyt. Siis hetkinen. Kahdeksan kuukautta kahdestatoista. 4/5? Kenties jotain muuta? No joo, 2/3... Ai että minä oon niiiin taitava!

Anyway, on taas uuden kuukausipostauksen vuoro, tosin hieman myöhässä, kun poika täytti kuukausia jo 19.päivä ja tänään on jo 23. päivä menossa. Syytän muuttoa ja sen aiheuttamaa muistinmenetystä. Ja imetysaivoja. Ja hieman myöskin laiskuutta. Nää on jotenkin raskaita aivoille, kun pitää oikein pohtia, mitä kaikkea poika sitä onkaan taas oppinut :D

Pojalla oli viime viikolla myös 8kk-neuvola, joten meillä on melko uunituoreita mittoja meidän natiaisestamme (suluissa 6kk mitat): 

Pituus 74 cm (71,5 cm)

Paino 9645 g (8910g)

Pipo 45,2 (43,9)

Poika onkin nykyään niin iso ja osaava, että mittaukset pitää suorittaa hieman eri tavalla. Painoo mitatessa pikku mies sai istua vaa'an päällä ja pituutta katsottaessa poikaa piti oikein pitää paikallaan, että mitat saatiin edes jotenkin oikein. Mittaukset onnistuivat näin oikein hienosti ja olihan tuo taas kasvanut aika lailla, vaikka tahti alkaakin jo tasoittumaan. Silti pituuden suhteen porskutellaan edelleen yläkäyrillä :) Myös lääkärin tarkistuksissa kaikki, alipaineisia korvia lukuunottamatta, oli mallillaan. Tosin, kun pojan piti esitellä lääkäritädille motorisia taitojaan jumppamatolla ja pallolla, hän rassasi altaan putkia oikein kiinnostuneena. Kyllä siinä tuli näytettyä, miten eri asennoista saa maisteltua kiiltäviä putkia! Hassu työmies meillä, joka osaa vaikka sun vallan mitä:

Liikkuminen ja motoriikka

Alex liikkuu edelleen pääasiassa kovaa kontaten, mutta hän on oppinut lähiaikoina myös ryömimään tai syöksymään tarpeen niin vaatiessa. Mutta nimenomaan meillä liikutaan eikä juuri pysytä aloillaan! Kaikkea pitää tutkia, maistaa ja taputtaa innoissaan. Ja ei olisi pahitteeksi, jos äitikin konttaisi aina näiden vauhtivarpaiden mukana, niin paljon kaveri siitä aina innostuu! Meillä myös noustaan tukea vasten, liikutaan sitä pitkin ja harjoitellaan kävelyä taaperokärrin kanssa lähes joka päivä. Taaperokärri ei kuitenkaan ole tälle herralle ilmeisesti tarpeeksi extreme, koska hän nauttii availla eniten ovia ja kävellä niiden kanssa eestaas. Ja pyllähtää hetken kuluttua. Alex kuitenkin vaatii, että vähintään toinen vanhempi on lähettyvillä, sillä tässä leikissä saattaa jäädä vahingossa oven taakse ja sitten tulee hätä.

välistä pitää käydä tsekkaamassa onko äidillä kaikki okei :)

Alex oppi tässä muutama päivä sitten myös aivan uuden taidon: hän seisoi ilman tukea. Ensin vain muutamia sekunteja (äiti ei ehtinyt näitä nähdä, yhyy), sitten jopa niin pitkään, että äitikin sai kuvan tästä tapahtumasta! "Tukena" toimii milloin avaimet, milloin jokin lelu, mutta ei tuo natiainen juuri heilu seisoessaan. Onkin varmaan vain ajan kysymys, milloin poika ottaa ensiaskeleensa. Ja ne äiti tahtoo nähdä!! 

Tukena lusikka

Muutenkin pojan koordinaatio on kehittynyt huimasti, sillä hän osaa napata leluja seisoessaan, roskia lattialta ja pistää niitä suuhun (hyi) sekä koittaa taputtaa käsiään yhteen. Viimeisin tosin on vielä harjoittelun alla. Koordinaatiota harjoittelemme etenkin sormiruokailulla, mutta Alex yrittää omatoimisesti myös näprätä mm. palikkatornien ylimpiä palikoita suuhunsa. Niin ja kovasti hän haluaisi painolla astianpesukoneen nappuloita!

Persoona ja sosiaalisuus

Alexin persoonaa voisi edelleenkin kuvata sanoin määrätietoinen ja ilosilmäinen pieni tutkija. Kaikki kiinnostaa, on tämä sitten hyvä tai paha juttu. Välistä se on ainakin minun mielestäni todella rasittavaa, kun kaveri painaa miljoonatta kertaa räpläämään isänsä kitaraa. (Mutta eipä mee ennää, kun se on pannassa vaatehuoneessa!) Millos nää oppii sen EI-sanan tarkoituksen? Täällä nimittäin nauretaan vain päin naamaa, kun sitä käytetään.. Toisaalta se on myös erittäin mielenkiintoista seurattavaa, kuinka toinen jaksaa innostua meille aikuisille arkisista asioista. Patterit ovat aivan liian jännittäviä tutkittavia ja verhojen raottaminen saa aikaan aivan älyttömän naurukohtauksen. Valo, se kun on niin ihanaa :3

Tämä pieni touhottaja tuo itsensä hyvin esille erilaisin äänin eikä yleensä olekaan hiljaa, paitsi silloin kun on pahanteossa. Alex kiljahtelee, päristelee, toistaa tavuja, harjoittelee äänteitä ja juttelee pitkiäkin pätkiä. Meillä on myös uusi sana varastossa: Kakka. Eikös se ole se kaikkein arkisin asia maailmassa? :D Minusta onkin hassua, kun useimmat ihmiset eivät oikeasti edes tiedä, millainen papupata meillä asustaakaan, Alex kun on hieman vieraskorea. Meillä ei tosiaan ole hiljaista, silloin kun minioni on hereillä. Jos ääntä ei lähde suusta, sitä saadaan aikaan hakkaamalla kapustalla, ajamalla taaperokärrillä päin seinää tai vaikkapa repimällä äitiä hiuksista, jolloin äiti päästää äänen jos toisenkin. Ja sekös se vasta hassua onkin! 

On kuitenkin mahdollista, että tämä papupata hiljenee jopa kokonaan- silloin kun paikalla on vieraita ihmisiä. Silloin Alex kiehnää normaalia enemmän minun sylissäni, mutta vapautuu aiempaa nopeammin epäluuloistaan ja alkaa touhuta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tämä johtunee siitä, että hänet on "altistettu" vieraille entistä enemmän, kun tapaamme toisia äitejä ja heidän vauvojaan. Miehiä poika kyllä arastelee hieman edelleen. 

Ja lopuksi pojan lempparit pähkinänkuoressa:

-Astianpesukone (edelleen)

-Herra Pekoni-possu

-Vaippojen purkaminen pakkauksesta ja niiden testaaminen

-Patterien säätäminen ja ovien avaaminen

-Vessanpöntön kannen hakkaaminen

-Kiipeily

-Äidin hiusten ja korujen näpertely

-Isin silmälasit (ou jee!)

-Kapula ja puhelimet (pakko saada ihan aina!)

-Hedelmäsoseista mangosose, ruoista kanasoseet tai bataattilihavuoka. 

-Ihan mikä vaan, kunhan sille päälle sattuu.

Tällainen herra touho meillä <3